Siskokset.

On se niin herttasta ko isompi kävelyttää piänempää...

50 vuaren orotus.

Mää oon täsä vähä miättiny. Ko sitä sanotaan, että ihminen orottaa lasta sen 9 kk, ni mun miälestä se ei kyl siihen jää. Koko ajan sitä orottaa jottain. Tällä hetkellä mää orotan malttamattomasti, että Koo alkais kävelemmään (helpottais huamattavasti ulkoilua) ja sitä että äSsältä menis toi EI-vaihe ohi.

Myähemmin sitä kaiketi orottaa, että se oppis lukemaan ja että se murrosikä menis ohi, ja tiäs mitä. Eikä se orotus lopu siihen täysikäsyyteen. Sit jossain vaiheesa aletaan orottaa lapsenlapsia. Ja varmaan siittä asti ko mukula muuttaa pois kottoo, saa lopun ikkääns oottaa, että se mukula tulis taas käymään. Hyvää orotusta vaan kaikille äiteille!

Kiipeilyä mää kyl en orottanu...

Antennittomuus.

Meillä kerkes toimimaan telkkari pari kuukautta sen jälkeen ko muutettiin tänne. Eli ollaan oltu ilman jo kolme vuatta. Tai niinku siis antenni hajos, ei telkkari. Pari viikkoo oli vähä viarotusoireita, sen jälkeen se on ollu mukavaa. Siinä meni reilu vuasi, ennen ko tajusin että vaikkei antenni toimi, ni voin mää silti ohjelmia kattoo. Ja nyt ko katon, se ei mee liiallisuuksiin ja ohjelmien taso on paljo parempaa.

Areenasta oon imuttanu jottain Poirotteja ja sillon tällön, jos netti toimii hyvin, kattelen Areenasta suaraan dokumentin tai muuta sellasta. Tosa syksyllä keksein että kirjastosta voi lainata leffoja. Pyykkejäki on huamattavasti mukavampaa lajitella ko on samalla jotain katteltavvaa.

Kyl täsä kattotaan telkkaria ihan tarpeeks vaikkei meillä ookkaan kymmentä kanavaa sualtamasa puppua. Tosin nyt oon taas viikon verran lukenu kirjaa, se on paljo rennompaa illanviätettä. Suasittelen kaikille antennin hajottamista.

Ei täsä antenneja tartteta.

Viaraita hajuja.

Kaikki, jotka on joskus ostanu jottain tekstiilejä kirppikseltä, on varmaan kiinnittäny huamioo viaraaseen hajjuun. Ei ne hajut onneks yleens mittään pahoja oo, mut ei ne kuitenka haise omalta. Joskus se haju on niin tiukasa, ettei lähre ees pesusa. Ussein mua on ärsyttäny lastenvaatteet jotka on pesty niin voimakkaan hajusella pesuaineella, että sen sijjaan, että se haju lähtis pois pesukonneesa, se tartuttaa sen löyhkäns kaikkeen muuhunki pyykkiin. Joskus tavarat vaan haisee muitten huusholleilta. Joka talosa ko on oma ominaishajuns.

Tää tuli nyt miäleen, ko oon täsä jokusen yän nukkunu jonkun muun hajusisa pussilakanoisa. Tottakai oon ne pessy, mut niisä on niin tiukasa jonkun puisen liinavaatekaapin haju, ettei se pyykisä lähteny. Ei se oo paha haju, ihan mukava oikeestaan, mut ei tunnu omalta. Joka ilta miätin, että mimmonenkohan se niitten pussilakanoitten entinen omistaja on ollu.

Onkohan se ollu tommonen?

Tai tommonen?

No, nyt niisä kumminki pyärii ton näköstä väkkee.

Suklaata!

Karpatesahan perinteisesti herkutellaan vähintään 70% suklaalla. Tosin mää olin tykästyny siihen jo ennen karppaustaki, mut nyt siittä jotenki nauttii viälä enemmän.

Lidlin tummat suklaat on erullisia ja hyviä. Maraboun Premiumit on jotenki yleellisiä. Maraboun minttua jo ylistinki. Nyt voin ylistää Maraboun varelmaa, se on melkeinpä parempaa ko Lidlin vastaava. Pari vuatta sitten tykkäsin merisuala-pekaanipähkinäsuklaasta ja pistaasipähkinäsuklaasta, harmittaa ko niitä ei ennää saa Suamesta. Vasemmalla ylhäällä on levy, jossa lukkee stevia. Se on varmaan parasta suklaata jota oon ikinä syäny, hinta vaan on ihan törkee. Mun kaapistani puuttuu Fazer. Mää kyl ihmettelen, eiks ne ossaa tehrä kunnollista tummaa suklaata, vai misä se niitten vastaava tuate viipyy?

Ko mukulat nukkuu, mää mässäilen iltapalani ja vetäsen päälle palan suklaata ja pualen litraa teetä. Nam nam, iltaa orotellesa.

Kiarros.

Pääsin eilen ihan ilman mukuloita (Miähellä on hiihtoloma) kirppis- ja kankaskiarrokselle. Käytiin kaverin kans Tritexisä ja Eurokankaasa. Ja tiätysti neljällä kirpputorilla. Retrot jäi löytämäti, mut muuta tarttu mukkaan ja oli tosi kiva päivä.

Tritexistä ostin kasan trikookudetta, jos vaikka virkkaisin vessaan matton.

Virkkaamisen lisäks tarttis sit ommella. Ei haittaa vaikka menis piäleen ko pualet kankaista makso 7e/kg.

Taitaa olla vähä väsy. Kontista Marimekon mekko ja kasa hiuspompuloita.

No tää taitaa kyl olla retroo. Nätti kirja mukuloille vanhoista tavoista. Että ärsytti ko äSsä meni heti syämään kolon kannen yläreunaan. Sehän on jo melkein 4-vuatias ja pureskellee viäläki piloille kaiken! Koo sit taas ei pistä suuhun ko ruakaa.

Piirakoita.

Mulla on välillä näitä piirakkakausia. Teen pikkupurtavaks sualasia piirakoita vähintään kerran viikosa. Ja sit taas kyllästyn, piirakat tullee jo korvistaki. Tälläi karpatesa ne on kivoja. Saas nährä koska taas tyrtyn.

Keitettyjä munia piirakasa.

Pinaattia, paprikaa ja hasselpähkinöitä

Pekonia, kesäkurpitsaa ja timjamia.

Piirakkakauren lisäks mulla on nyt hyytelökaakkukausi. Seki soppii mainiosti karppaamisseen. Minttusuklaakaakusta ja mansikkajukurttikaakusta oliki vähän aikaa sitte kuvat. Tosa on appelsiini-vaniljakaakku:

Turkkilaista jukurttia, kermaa, liivatetta ja luamuappelsiini kuarinens. Nii ja vähä karppisokeria. Pohjasa muna, mantelijauhoja, leivinjauhetta, psylliumia ja voita. Nii ja vähä karppisokeria.

Kyl ny kelpaa.

Kolme vuatta oon kironnu aina ko ripustan lakanoita kuivumaan, mulla ku ei oo ollu kunnollista paikkaa niille. Ko Sari tosa joskus postas minttusuklaa-pyykkinaruistans, päätin että "no hyvänen aika, kyl määki sit!". Eihän se pyykkinaru oo kaupasa ollu miälesä, pyykkejä laittaesa kyl aina, eilen vasta muistin ko käytiin Tokmannilla. Piti luapua minttusuklaanaruista, olis maksanu melkein vitosen. Nuukuus iski ko huamasin valkosen maksavan vaan kaks euroo. Vähä se on nyt pliisua, mut onneks siihen voi ripustaa värikkäitä pyykkejä. Ja ko läheltä kattoo, ni siittä tullee ihan Marianne-karkit miäleen. Kyl ny kelpaa.

Kotikulmilla.

Lauantaina oli aikamoinen myrsky. Ainaki Loimaalla. Ennen lauantaita mää oon viimeks käyny siälä marraskuusa. Sillon ko ei ollu viälä mukuloita, ni sinne piti päästä vähintään joka toinen viikonloppu. Mites tää on tämmäseks mennykki?

No juu, oli siis lumimyrsky. Lährettiin miähen kans kävelylle. Ko oli kunnolla vaatetta päällä ja mukulat mamman ja pappan hoivisa, ni se oli tosi mukavaa. Käytiin mun vanhalla koululla jota kävin onnellisena kuus vuatta. Takasin tullesa paleli naama.

Koulu ja jäinen piha.

Toi oli mun "unelmatalo" sillon ko olin piäni. Ja vähä isompanaki.

Tosta mää oon 25 vuatta sitte potkinu potkukelkalla kouluun. Ja nyt törötin tyhmän näkösenä.

Runo.

"Siisti täytyy aina olla!"

 sano kissa hankikannolla 

raapi päälle tarpeenteon

 piänen, siävän lumikeon.

Lauri Viitaa mukaillen. Ja pahottelen taas kakkajuttua.

Googlella tänne.

Oon täsä ruvennu seurailemmaan, että millä hakusanoilla tänne on ihmisiä päätyny. Täsä on listaa niistä sanoista jotka mua huvittaa:

possu
kainalokarvat
siivottomia koteja ja paikkoja
ihanalta n‘ytt‘‘ t‘ss‘ ja
kakkaavat housuunsa
anopinlahja
harrastan tirkistelyä
kukkahattutäti blogi
lastentauti poks
arkunteko ohjeet
mun anoppi
ampiainen piretty

Ja koska jotkut raukat tullee tänne hakusanalla "pönttöuunin asennus", niin laitetaan sitten kuvia siittä pönttöuunin asennuksesta. Ettei tartte turhaan tulla.

Lattian alta löyty liian piäni muurinpeti, piti tehrä isompi.

Muurin syrän ja poskikanavat.

Ylhäältä. Styroksin päälle tuli 8cm betonivalu ja sitte villaa ja tiiliskivet.

Sit kuivattiin.

Kevät tuli.

Koska eilen oli kalenterin mukkaan ensimmäinen kevätpäivä, me avattiin huvimajakausi likkojen kans. ÄSsä on kova juamaan teetä, joten juatiin teetä ja syätiin pipparia huvimajasa. Ehrotin kyl kaakaooki, mut ei, teetä piti saara.

Koolla oli ensimmäistä kertaa elämäsäns kenkät jalasa, kumisaappaat. Kans ensimmäistä kertaa se maisto teetä, mut ei se oikeen välittäny.

Ennen Koota huvimajailtiin ympäri vuaren, mut nyt on jääny vähemmälle. On ärsyttävvää kantaa mukulaa ja sapuskoita hangen läpi, mut eiköhän se siittä sit opi kohta itte kävelemmään. Ja sillon on varmaan lumetki jo sulanu.

Johan on keväistä...

Kahrelle piänelle.

Tammikuusa synty parin päivän välein vauvoja, tein niille neuvolakortinkannet. Tytön nimmee en viälä tiärä, muuten olisin kirjaillu siihenki nimen.

Noita kansia on hauska tehrä. Täältä näkkee ne, jotka tein omille mukuloille. Oolle tein kansien lisäks tuttinauhan.

Omekaa, sitä kolmosta.

Buzzador* lähetti mulle, tai meijän mukuloille, omega3 -karkkeja. Karkkeja ne on, maistoin, kauheen hyviä. Tuli miäleen joku maku lapsuuresta, en oo viäläkä varma, että mikä. Möllerin kalaöljykarkkeja vois syärä enemmänki ko sen kaks päiväsä, mut ehkei kannata. Niisä näyttää olevan päivän D-vitamiinit, mikä onki kätevää.

Mulla on ussein ennakkoluuloja tän tyylisiin tuatteisiin. Niinku että pahhaa se kumminki on, tai että ei noi mukulat niitä syä. Ja että tartteeks tommosia muka, kalliitaki ovat. Mut nyt ko oon antanu noita pari päivää mukuloille, ni oon alkanu harkittemmaan, että tarskos ostaa lissää sit ko ne loppuu. Meillä syärään kallaa ihan liian vähä ja vaikka noi öljyvalmisteet maksaa, ni ei tartte sit erikseens sitä D-vitamiinia ostaa. Ja ksylitoliaki tosa on. Huanoo noisa on se, että ko on antanu sen kaks kappaletta, ni alkaa kauhee ruinaus, että anna lissää. Yritä siinä sit selittää, että ei niitä kuulu syärä enempää.

*Buzzador on semmonen firma mikä mainostaa tuatteita ihmisten avulla. Siältä saa ilmaseks tuatteita joita pittää testata ja ussein jakkaa kavereilleki. Sit pittää kertoo mitä miältä on siittä tuatteesta ja mitä kaverit tykkäs. Saa haukkua tai kehua.

Mmmminttua.

Maraboun 70% suklaa, semmonen mintulla maustettu, on nyt tällä hetkellä mun suasikki. Sitä ko laittaa yhren palan kuuman kaakaon joukkoon, saa minttukaakaoo. Sitä voi kans sulattaa suklaamoussen joukkoon ni saa minttusuklaamoussee ja siittä voi tehrä minttusuklaamoussekaakun. Tiätysti sitä voi syärä ihan paljaaltiinski. Ja sit voi maistella sitä mintun makua lopun päivää röyhtäysten mukana, tujua tavaraa se minttu.

Oli niin ruma kuva, että tartti photoshopata siihen käsi, niinko se mittään auttais. Laastilta toi nyt näyttää, ei se oikeesti oo noin harmaata.

Minttusuklaamoussen ohje löytyy Ruakaohjesivulta.