keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

50 vuaren orotus.

Mää oon täsä vähä miättiny. Ko sitä sanotaan, että ihminen orottaa lasta sen 9 kk, ni mun miälestä se ei kyl siihen jää. Koko ajan sitä orottaa jottain. Tällä hetkellä mää orotan malttamattomasti, että Koo alkais kävelemmään (helpottais huamattavasti ulkoilua) ja sitä että äSsältä menis toi EI-vaihe ohi.

Myähemmin sitä kaiketi orottaa, että se oppis lukemaan ja että se murrosikä menis ohi, ja tiäs mitä. Eikä se orotus lopu siihen täysikäsyyteen. Sit jossain vaiheesa aletaan orottaa lapsenlapsia. Ja varmaan siittä asti ko mukula muuttaa pois kottoo, saa lopun ikkääns oottaa, että se mukula tulis taas käymään. Hyvää orotusta vaan kaikille äiteille!

Kiipeilyä mää kyl en orottanu...

9 kommenttia:

  1. Tämä on niin näin :) Täytta totuutta joka sana :)

    VastaaPoista
  2. Niin se tosiaan menee...
    - napanuara on niin vahva, ettei se orottaminen niin vaan katkee ;)
    sanoo äippä jonka nuarinki lensi kotoo jo pois.

    VastaaPoista
  3. Sit murrosiän jälkeen odottaa, koska muuttavat pois. Sit odottaa, koska tulevat käymään. Sit odottaa, koska saavat vaimon/miehen, sit odottaa et koska tulis lapsenlapsia jne

    VastaaPoista
  4. Oikiassa sie olet, ain sitä odottaa lapsiltaa jottai. Semmmosii myö äiteet ollaa.

    VastaaPoista
  5. Esikoisen aikaan sitä odotti koko ajan että kasva kasva kasva..kuopuksen aikaan väänsin itkua jo mahalleen kääntymisestä"älä enää kasva". esikko täyttää 9 loppukesästä ja mie rukoilen joka päivä, että eivät asvaisi kumpikaan enää yhtään. mie en kestä että miun vauvoista tulee itsenäisiä ja isoja. varmaan menen armeijaankin tuutulauluja laulamaan :D

    VastaaPoista
  6. ♥ no kyl on tosiaan naisen elämä pelkkää orotusta; ihan samaa mieltä :) :) ♥ Orotellaan vaan ihan rauhassa kaikkee♥

    VastaaPoista
  7. Kiitos! Sitä samaa.

    VastaaPoista
  8. Hihhii, säästyn siis paljolta odottamiselta kun en lapsia aio hankkia. Äitikin säästyy lapsenlapsen odottamiselta (tosin se sai jo yhden lapsenlapsen siskoltani). ;D

    VastaaPoista
  9. Minun lapset on 31 ja 28v ja on minulla yksi 6kk lapsenlapsikin. Kaikkein eniten muistan odottaneeni esikoisen konttaamista, ettei olisi aina huutanut mun perääni, vaan olis kontannu poerässä. Toinen asia mitä muistan odottaneeni on ollut teinejä kotiin yöjuoksulta. Kyllä tuli valvottua ja kytättyä viimeistä linja-autoa ja tulipa usein haettuakin kun olivat "myöhästyneet" viimeisestä kyydistä.
    Viimeksi odotin lapsenlasta syntyväksi ja nyt tietysti häntä käymään. Taidan olla ikuinen odottaja.

    VastaaPoista