Uutta sikolätisä.

Meillä täälä sikolätisä on uusi ryijy. Tinkeli kävi eilen täälä äNnän kans (äNnä on Koon poikakaveri). Käytiin kirppiksellä ja löysin 4 eurolla piänen ryijyn. Aattelin ostaesa, että mää laitan sen meijän makkariin, mut en mää pystyny. Mää haluan kattella sitä koko ajan. Olin päättäny etten laita ennää mittään syämähuaneen seinille, mut sinne se ryijy kumminki pääty.

Tosa kuvasa Koo syä ruisleipää ja vääntää sammaan aikaan kakkaa. Varsinainen possu siis. Toi tekokärsä on ollu nyt pari päivää viimisintä huutoo, se tarttee laitaa naamaan vähän väliä millon kenellekki. Porsaita äirin oomme kaikki.

Ne pari löytöö. Ja Lauri.

Oon ihan unohtanu esitellä, että mitä löysin siältä MLL:n kirppikseltä. Ostinhan mää vaipan ja sitä sun tätä vaatetta, mut täsä nää retrot. Koolle keltanen froteinen takki kevväisille kauppareissuille ja t-paita kesäks (jos nyt viälä sillon mahtuu päälle). Tutan pikkiriikkinen kisupotkari oli niin ihana, että mun oli pakko ostaa se ja viärä se mammalaan mun Lauri-nukelle.

Mää muistan ko mää sain Lauri-nuken. Olin sillon äSsän ikänen. Se löyty Pappan lapsuurenkorin vintiltä nukenvaunujen kans. Vaunut on jo hajonnu, mut Lauri on mulla viälä. Nimesin sen Lauriks ko olin just käyny kattomasa yhtä nättiä vauvaa jonka nimi oli Lauri. Nyt Lauri-nuken esikuva on jo aikuinen äijä, mut nätti se on kyl viäläki. Nukke-lauri on sit taas nykyään jo vähä kärsineen näkönen, silmä ei pysy auki ja siinä on sinitarraa, joku sormiki on menny poikki. Mut erelleen se on mulle rakas. Aina ko käyn mammalasa, se saa pusun.

Siinähän se Lauri-nukke.

Piäni pyyntö.

Mää luen niin monia ihania blogeja ja tykkäisin kauheesti aina välillä niihin kommentoira. Mut ussein on kiiru tai mukulat sörkkimäsä näppäimiä, sun muuta häiriöö, ja sillon saattaa jäärä kommentoimati jos blogisa on päällä se ropottihomma. Siis se "todista ettet ole robotti".

En tiiä onks mun silmisä vikkaa, vai onks vika huanosa läppärin näytösä, mut joskus saattaa käyrä niin, että vasta kolmas varmistus mennee oikein. Joskus luavutan jo heti ko ekan kerran mennee väärin, tai sitte en viitti yrittää kertaaka. En tiiä oonko liian malttamaton, mut meittiä voi olla muitaki. Jää kommetteja saamati.

Niin että tarkistakkaa onko ne ropottivakuuttelut pois päältä (ilmeisesti se on alkuasetuksia vakiona, eikä sitä ommaan blogiin kommentoiresa huamaa). Ainaka mun blogini ei oo joutunu minkään kauheen roskapostin uhriks. Yhteen aikaan ropottikommentteja tuli usseempia, mut ne tuli kaikki sammaan postaukseen ja loppuvat ko poistin kommentointimahrollisuuren siittä kyseisestä postauksesta (tekstin muakkaustilan asetuksista siälä alaoikeella). Ei niin vanhaan postaukseen kukkaan lukija ennää olis mittään kommentoinu.

Noin sen ropotinkarkottajan saa pois päältä:
Asetukset - Tekstit ja kommentit - Näytä sanavahvistus: Ei

Lokerikko. Tai taskukko, mikä liä...

Vein Oolle vaippapöyrän takana olleen nalleseinävaatteen. Seinä alko näyttää tyhjältä, muistin Oranssin omenan lokerikon. Tein siihen sitte semmosen, saman kokosen ko se nallekankas oli. Nyt on kätevää säilyttää seinällä tutit ja bodynjatkeet sun muut pikkutavarat.

Siinä ne taskut pullottaa. Tarkkasilmäset voi nährä pöyrällä mustan täplän. Se on Koon napa joka irtos reilu vuasi ja 2 kk sitte. Eihän sitä raskii heittää pois, se on pala mun vauvaa. Olkoon siälä mihin sillon lennähti.

Tein kans Koolle pari tuttinauhaa lissää, ko ne on aina häviksisä.

Sitte asian viärestä sää ja mää. Mää rakastan ko sattaa. Tännään heräsin ekan kerran tänä vuanna siihen ko sare ropisi pellikattoon. Voiks olla ihanampaa!

Kevyt kalttaus, kiitos.

Mun liikuntaharrastus on lähteny vähä hittaasti käyntiin. Kävelen reippaasti viis minuuttia ja sit alkaa penikat sattumaan siihen malliin, että tekis miäli oksentaa. Siinähän sitä kunto kasvaa ko onnun takasin kotio. Mut ei hättää! Mulla on mun personal trainerini Tankki; melkein valmis fysioterapetutti ja urheiluhiaroja, salibandyn moninkertanen suamenmestari, verbaalivelho, älykkö ja omituisen huumorintajun omistaja. Kävin eilen Tankin hiarottavana, se irrotteli luun pinnasta lihasten kalvot (jottain semmosta se selitti), eiköhän ruppee koivet tokenemmaan ko on kunnolla kaltattu. Kauhiaa se oli, kiljahtelin ko tapettava sika. Ja tiätteks te sen vauvojen refleksin ko ne levittää käret säikähtäesäns? Ei se mihinkä ihmiseltä häviä, mää huiroin siinä pöyrällä ko mikäki. Tairan mennä ens viikolla uurestans.

Täsä vaiheesa oli viälä niiin mukavaa...

Pötypuhetta!

Internetisä sitä keskustellaan kaikenlaisista asioista. Toiset on totta ja toiset pötyä. Törmäsin tämmäseen:

Tästä pääsee paikanpäälle.

Mää nään itteni viälä loimaalaisena. En myännä että olisin rupsahtanu, määhän hualehrin ittestäni. Pesen hiukset joskus pariki kertaa viikosa ja yhtä ussein laitan ripsiväriä ja dödöö. Mut määhän oon asunu 12 vuatta ihan muualla ko Loimaalla. Jos tää ei ennää koskekka mua?

Vasemmalla oon mää just ennen ko menin naimisiin. Oikeella mää oon ollu naimisisa jo neljä vuatta. Joku voi ehkä aatella, että "se on vaan sillä photoshopillans kääntäny ton kuvan peilikuvaks", mut vannon, että täsä on ennen ja jälkeen kuvat.

Kas siinä pulma.

Vuanna 2008 lakkasin syämästä pillereitä, koska halusin erroon ylimääräsistä hormooneista. Kolmetoista vuatta olin turruttanu pääni/kroppani niillä luannottomilla lääkkeillä ja sit lopetin. Ja voi mikä ihana maailma siittä aukeskaan. Tosin pari ekkaa viikkoo olin ihan pöpi, mut se on toinen tarina.

Reilu vuasi sitte sain neuvolalääkäriltä ilmaset kolmen kuukauren pillerit. Syistä, joita en täsä nyt viitti vatvoo, ajauruin sitte korkkaamaan ensimmäisen kolmesta. Joka aamu ko nappaan pillerin siittä liuskasta tullee inhon puistatus. Oon yrittäny vakkuutella ittelleni, että ne on käteviä, vaarattomia ja hyäryllisiä.

Kerronpa teille niitten yleisimpiä haittavaikutuksia ja vakuuttelut päälle:

• Vuotojen epäsäännöllisyys: Jännitystä elämään.
• Mielialan vaihtelut: Jännitystä Miähen elämään.
• Sukupuolisen halukkuuden väheneminen: Eipähän tartte ruinata.
• Päänsärky: Seksi auttaa päänsärkyyn, noin niinko Miähelle tiaroks, jos sitä vaikka huvittais.
• Pahoinvointi: Eipähän ainaka tuu herkuteltua liikaa.
• Akne: Finnit saa näyttämään nuarelta.
• Painonnousu: Lihavat on lepposia.

Meniskö nää vakuuttelut teihin täyrestä?

Jos niitä ei syä, on kans haittavaikutuksia. Yks niistä olis tiätysti tää:

Haittavaikutuksen haittavaikutukset olis aika samat ko yllä. Mielialan vaihtelut, sukupuolisen halukkuuren väheneminen, pahoinvointi, painonnousu, mahrollisesti akne ja varmasti päänsärky kun tarttis kuunnella kolmee kiljujaa.

Kai se lopputulos on se, että mää vaan sit popsin niitä. Ainaki ne ilmaset kolme kuukautta. Jos tää blogi on teijän miälestä käyny pitkävetiseks, ni se johtuu vaan siittä että turrutan päätäni hormooneilla. Sorppa. Jos mää en syä niitä, ni mitä sitte? Muisaki vaihtoehroisa on hormooneja, piuhoja en pistä poikki, kuparikiarukka ei käy ja kortsuista ei tykätä? Kas siinä pulma.

Leppää rauhasa.

Viime viikolla menetin rakkaan ystävän. Kymmenen vuatta viätettiin päivittäin aikaa yhresä. Nyt on mulla orpo olo. Se oli kyl orotettavisa, jo usseemman viikon oli ollu outoja oireita, väriseviä pinkkejä ja sinisiä raitoja, sekä hitautta. Olin jo alkanu siirtää tärkeimpiä muistoja vara-asemalle, mut loppu tuliki orotettua noppeemmin. Yhtenä päivänä vaan pimeni.

Tää kuva on otettu syksyllä 2008. Se oli meijän suhteen kulta-aikaa. Sillon ehdittiin olemaan paljo yhresä.

Täsä on nyt hyvä hetki muistuttaa kaikkia, että hualehrittaan omistamme ja muistetaan se, että loppu voi tulla yllättäen. Kehittäkkää vaikka ne tärkeimmät kuvat tai tallentakkaa muuallekki. Ja muistetaan sannoo niille välillä vaikka että kiitos.

MLL:n Lastenvaate ja -lelukirppis.

Osa neljä sarjasa Kangasalan kirppikset: MLL:n Lastenvaate ja -lelukirppis. Se oli taas tosa lauantaina Pikkolan koululla. Se järjestettään aina kevväällä ja syksyllä ja se kestää kolme tuntia. Ihmiset saa itte myyrä omia kamojans. Nykyään siälä on paremmin parkkitillaa, oon siittä joskus aikasemmin valittanu. Tällä kertaa (mun miälestä) paras pöytä löyty heti ulkoo. Se notku pelkkää retroo, juutuin siihen hyväks toviks.

Vinkkinä ihmisille, että vaunujen tai rattaitten kans ei kannata sinne lähtee, ei niillä pääse siälä tungoksesa mihinkä. Ja rahhaa kannattaa varata mukkaan paljo, ja ehrottomasti kolikoina. Mukuloita en itte ota mukkaan, mut paljo siälä niitä näkkee. Isommilla on hauskaa ko niillä on ommaa rahhaa ja saavat shoppailla leluja. Mää otan aina mukuloilta jalkapohjan malliset pahvinpalat mukkaan, on sitte helppo ettiä sopivia kenkiä.

MLL järjestää näitä muillaki paikkakunnilla. Siittä sitte vaan kooklettammaan oman paikkakunnan MLL:a ja kattomaan koska ne mahrollisesti tollasia järkkää. Kauheen kivvaa ja kätevää.

Kyl ne vaan on!

Meillä oli lauantaina piäni viaras. Tai no oli kaks isompaaki. Tai no meillä kävi kolme kertaa viaraita lauantaina, kauheeta hulinaa. Mut juu, Oo kävi meillä elämäns ensimmäistä kertaa. Sillä aikaa ko Kääkkä ja Paapoo oli saunasa, mää paapoin Oota. Tuli niin miäleen omat mukulat vauvoina. Eihän Koo nyt viälä mikkään iso oo, mut on se sentään Oota vuaren vanhempi. Kyl ne vauvat vaan on ihania!

Oo kiinnosti Koota. OK.

Kummasti se Holly Dolly taas uppos. Täti opetti pahoille tavoille ja näytti videoita netistä. Meijän mukulat on vauvana tykänny kauheesti tosta:

Arkipäivä meijän malliin.

Kiki postas eilen omasta päivästäns. Oli bongannu jostain jonkun arvonnan johon voi osallistua kertomalla päivän verran arjestans. Arvonnasta viis, mut määki aattelin kertoo mun päiväni. Näin se meni:

09:35 Nukuttiin kauan. Tultiin alakertaan ja vaihroin Koolle vaipan ja päivävaatteet. Laitoin Koolle puuron hautumaan ja annoin äSsälle murot. Se söi ne yäpuvusa kuivana lautaselta ja joi mairon mukista, sillai ko aina. Sillä aikaa ko Koon puuro valmistu, klikkasin blogipäivityksen julkastuks.

10:30 Olinpas tännään noppee, vasta tunti herreillä ja sain jo aikaseks syärä aamupalan.

11:30 Tanssittiin vähä PMMP:n lastenlaululevyn tahrisa ja Koo kompuroi ittens porukolliks. Päätin viärä sen päikkäreille.

13:00 Laitoin äSsälle Pekka Töpöhännän katteltavaks ja rupesin keittämään perunoita. Löysin kellarista erellisenä päivänä vanhaks menneen HK:n sinisen ja päätin tehrä makkarasoosia. Pistin tulemaan uutta kefiiriä ja melkein poltin makkarat. Nälkäsenä teki miäli jottain hyvvää ja muistin mikrokaakun. Kehitin siittä karppiversion ja samalla keitin perunat halki.

13:45 Koo heräs. Olin jo hetken orotellu, orotellesani luin Kikin blogista vinkin tähän tämänpäiväseen juttuun.

Tommosen hain vintistä päikkäreiltä.

14:00 Ruvettiin syämään. ÄSsä totes heti, että "en tykkää". Söi kyl perunat. Koo söi kaiken mukisemati tapans mukkaan. Mää söin eilisen sosesopan lopun ja keitin päälle tsajut. Mikrokaakku oli ihan syätävää, mut jottain kaipais lisukkeeks. Ehkä laitan illalla kermavaahtoo?

15:50 Tajusin, että tarttee alkaa pitämään ruakapöytä siistinä. Koo oli kiivenny tualille ja pluttas käsi äSsältä juamati jääneesä maitolasisa. Siivosin pöyrän ja kohta äSsä jo huusiki, että "äiti, äiti, Koo on pöyrällä".

Mukuloita nauratti kauheesti, äitiä vähä vähemmän.

16:00 Koo kolisteli päätäns pöyrän jalkoihin, joten päätin viärä sen taas päikkäreille. Tajusin, että tunnin päästä tarttee olla touhutunnilla. Harjasin tukkani ja hain housut jalkaani. Hinnottelin parit kirppiskamat ko jäi hetki ylimäärästä aikaa. Miäs tuli töistä kotio, saa syärä makkarasoosia sillä aikaa ko orottaa että Koo herrää.

16:30 Lährettiin äSsän kans touhutunnille. Käytiin ensin kattomasa misä kunnosa mun kirppispöytä on ja viätiin lisäystä. Parisa päiväsä myyntiä oli ollu 31e, joten oon 9 euroo voiton pualla.

ÄSsä uhmas painovoimaa.

18:45 Pualen tunnin kotona olemisen jälkeen lährin lenkille uusilla lenkkeilyvarusteillani. Vähäks mää olin hiano.

19:45 Lenkki venähti ko naapuri huuteli kyllään ja tulin takasin kotio sopivasti syättämään Koolle iltapuuron. Paitsi että miäs sen taisiki syättää, en oo varma, illat on aina semmosta hulinaa.

Tommoset jäi kiltisi nukkumaan, piänempi kahreksalta, isompi vartin yli iltasarun jälkeen.

21.05 Istuin konneelle ja ruperin kirjottammaan tätä pitkästyttävää tarinaa bloggeriin. Oottelin että "aamiaismöttöset" kypsyis uunisa. Oli meinaan sillai, että sit ko mukulat oli nukkumasa, muistin että aamupalaleivät on pakastimesta ihan loppu ja leivoin kaks pellillistä mantelisämpylöitä. Ne möttöset oli päähänpisto ko kerran munia ja juustoraastetta jäi sämpylöistä. Pualukasta ja kookosmairosta surautin pirtelön. Miäs häippäsi ulos nikkaroimaan autotallia.

21:40 Rupes olemaan sen verran nälkä, että aattelin kattoo YLE Areenasta yhren Sydämmen asialla ja syärä samalla iltapalan. Ennen ko ohjelma loppu, kerkesin lajittelemaan pari konneellista puhtaita pyykkejä. Sit kirjotin viälä vähä tätä ja luin pari blogia. Muistin pakastaa mantelisämpylät.

23:25 Myähäseks meni, mut painuin pehkuihin. Matkan varrella pissatin äSsän.

03:30 Koo kiljahteli sänkysäns. Kävin kattomasa, mut ei sillä siälä mittään ihmeellistä ollu, tutti oli suusa ja peitto päällä. Hetki meni ja se alko pölpöttämmään. Menin pistämään tutin ni se hiljeni. Ähinästä kyl kuulu ettei se alkanu nukkumaan, touhus jottain.

08:10 Miähen kello soitti jo toisen kerran, nyt se nousi ja lähti töihin. Se aina vaan hörppää lasillisen mehua ennen ko lähtee, joten aamutoimiin ei mee ko ehkä 10 minuuttia. Mää jäin viälä sänkyyn. Oli karmee pissahätä, mut vaikka harkittin nousemista, ni en viittiny.

09:35 Oho, se on se Koon sisänen kello joka meijät aina herättää sammaan aikaan. Tästä se alkaa koko ruljanssi uurestaan; vaippoja, kuivia muroja, äSsä yäpuvusa juaksemasa karkuun ja mää peräsä sen päivävaatteitten kans...

Huamenta! Hehkeenä tähän päivään.

Tännään me käyrään ruakakaupasa ja kirjastosa. Ulkoillakki tarttis oikeen kunnolla, eilen ko jäi niin vähille, vaan vähän aikaa touhutunnin jälkeen. Mukavaa päivää teille kaikille, varsinki niille jotka jakso lukkee loppuun saakka (eihän muut tota toivotusta nääkkä).

Pitäkööt vaatteens!

Mää oon ollu niin rapakunnosa, että oli pakko ottaa itteens niskasta kii ja alkaa kuntoilemmaan. Pari kertaa hortoilin lenkillä tikkitakki päällä. Sit aattelin, että jos kerranki panostais kuntoons ja ostais kunnon lenkkeilyvarusteet. Menin johonki Intersporttiin ja kauhistuin niitten rättien hinnoista. Vuasikauret ko oon ostanu vaan kirppisvaatteita, ni 70 euroo jostain ohuesta takinlirpakkeesta ei ees mahru käsityskyvyn piiriin. Ja sitte tiätenki oli viälä se, että ko kokkeilin sovituskopisa suurimpia löytyneitä housuja, kokkoo 44, ni ne olis ratkennu jos olisin yrittäny laittaa kenkät jalkaan. Totesin, että pitäkööt vaatteens. Kyl mun kunto kohenee ilmanki (tai siis, en nyt tarkota että alasti).

Kotona kaivoin kaapista jonkun vetskarillisen collegepairan. Oli miästen kokkoo, mahtuu mahamakkarat, lyhensin vähä hihoja ja hyvä tuli. Siinä mulla on henkittävä takki. Kaapista löyty kans vanhat collegehousut. Ne oli liian lyhyet ja liahuvapunttiset. Kavensin hiukan ja laitoin resorit. Hyvät tuli. Lenkkaritki olin suunnitellu ostavani, mut ko oikeen kaappeja pengoin, ni löysin semmosetki. Sit vaan pipolootasta ohut trikoopipo ja mulla oli kuntoiluvaatteet. Ainoo mihin meni rahhaa oli urheilurintsikat, ne hain Cittarista parillakympillä.

Ne Intersportin juaksuhousut kokkoo 44, jotka ei mahtunu mulle, oli ihan surkeet (happamia sano...). Ennemmin mää hömpötän menemään ilmasisa housuisa joitten lapusa lukkee:

Hah, siittäs sait Intersport, ittelläs on iso pylly!

Kirpputori Outolintu.

Tähän piti tulla kuva julkisivusta, mut enkös unohtanu sen kuvata. No, ehkä viälä vaihran sen tähän myähemmin.

Jatketaans taas sarjaa Kangasalan kirppikset. Kolmantena vuarosa on Kirpputori Outolintu. Mää tykkään siittä, se on niin pirtee. Siälä mahtuu hyvin hyllyjen väleisä lykkäämään mukulaa kärryisä, eikä tartte ärsyyntyä ammattimyyjien rihkamapöyristä, niitä ko ei hualita sinne ollenka.

Outolinnulla on Facebookisa ussein huimia tarjouksia pöytävuakrasta. Otin ittekki pöyrän pualekstoista viikoks. Pöyrät on tosi tilavia ja niisä on kätevästi tillaa henkarivaatteillekki.


Toi on mun pöytä. Voi miten tyhjältä se näyttää. Ja mää ko luulin ettei mun tavarat voi mitenkä mahtua kaikki siihen. Luulin väärin, tarttee penkoo lissää kaappeja.

Sovituskopit on kiitettävän kokoset. Mahtuu mukulat mukkaan koppiin, ei tartte pelätä että joku viä ne sillä aikaa ko sovittellee. Tai sitte mukulat voi parkkeerata leikkihuaneeseen siks aikaa ko itte shoppailee.

Ässä lauleli leikkihuaneesa siihen malliin, että kuulin sen kirppiksen peränurkkaan saakka.

Ei oo hinnalla pilattua.

Pöllöteema näkkyy hauskasti siälä ja täälä.

Edit: Omistaja on vaihtunut ja sen myötä myös sovituskopit ja lasten leikkitila. Ammattimyyjiäkin taitaa olla jokunen.

Kirpputori Outolintu
Ellintie 2, 36200 Kangasala          Aukioloajat:
Puh. 040-126 16 84                   Ma - Pe: 11 - 17.30
kirpputorioutolintu@gmail.com        La - Su: 11 - 15

Muista Kangasalan kirppiksistä täälä, täälä, täälä, täälä ja täälä.

Kiisseleitä.

Olipa kerran pieni äiti (tai no, ei nyt ihan pieni). Äiti oli kertonut Buzzadorin sedälle (vai ehkä tädille?), että hänellä on kaksi pientä, (useimmiten) kilttiä lasta jotka mielellään maistelisivat muutakin kuin äidin tekemiä mössöjä ja lupasi, että maistelun jälkeen kertoisi sedälle totuuden herkuista. 

Tapahtuipa sitten eräänä päivänä niin, että setä Buzzador lähetti kilteille pienille lapsille Muksun marjakiisseleitä (ilmaiseksi, kuten hänellä tapana on). Niissä on paljon marjaa, eikä tehtaantäti ole lisännyt niihin lainkaan sokeria. Tästäpä pieni äiti huolestui ja puisteli päätään, miten pienet lapsukaiset mahtavat saada syödyksi happamat kiisselinsä?

No, kerranpa sitten äiti huhuili lapsukaisille vienolla äänellään: "Mukulat! Tulkaas syämään tommosia kiisseleitä!" Kiltit lapset kiipesivät innoissaan tuoleihinsa (tottahan pienempää piti vähän auttaa), ottivat lusikat pikku kätösiinsä ja silmät loistaen seurasivat kun äiti leikkasi saksilla purkit auki. Suuri oli äidin ihmetys, kun molemmat lapsukaiset huitelivat kiisselit naamaansa. Tästäpä päätti äiti sen, että vähentää sokeria omista kiisseleistään. Vai tekikö kiisseli kauppansa kivan pakkauksen ansiosta? No, joka tapauksessa kiltit lapset söivät hyvällä halulla ja pienempikin heitti lusikan ja kiisselipurkin vain yhden kerran lattialle.

Äiti totesi kiisseleiden olevan kätevää matkaevästä, paketista kun leikkaa kärjen pois, sisällön voi hörppiä siististi. Setä Buzzador tosin muistutti, että lusikoimalla tulee pitemmäksi aikaa kylläiseksi, mutta saapahan äiti sitten taas kohta antaa mussukoilleen lisää herkkuja. Sen pituinen se, kaikki elivät elämänsä onnellisena loppuun asti syöden Muksun kiisseleitä (varsinkin kun niitä ja muita Muksu-tuotteita ostamalla tienaa pisteitä kaikkeen kivaan).

Arvonnan voittajat.

Tää ei nyt onnistunukka random.orgin avulla. Tartti räpeltää arvat paperille. Täsä voittajat:

Pinkkiä pitsiä pääty Liisaxille

Riamunkirjavat syrämmet sai Rouva Kukko

Pliisua valkosta lähtee Sealle

Laittakaa mulle sähköpostilla osotteenne, tiiän sit mihin lähetän.
maija.leafisland(ät)gmail.com

Kiitos kaikille osallistujille! Teittiä oli ihanan paljo! <3

Tossa viälä vireo eiliseltä, Koo syä jottain riisimoskaa. Jaksaa varmaan kattoo, ko on vaan 10 sekunttia pitkä.