Kevyt kalttaus, kiitos.

Mun liikuntaharrastus on lähteny vähä hittaasti käyntiin. Kävelen reippaasti viis minuuttia ja sit alkaa penikat sattumaan siihen malliin, että tekis miäli oksentaa. Siinähän sitä kunto kasvaa ko onnun takasin kotio. Mut ei hättää! Mulla on mun personal trainerini Tankki; melkein valmis fysioterapetutti ja urheiluhiaroja, salibandyn moninkertanen suamenmestari, verbaalivelho, älykkö ja omituisen huumorintajun omistaja. Kävin eilen Tankin hiarottavana, se irrotteli luun pinnasta lihasten kalvot (jottain semmosta se selitti), eiköhän ruppee koivet tokenemmaan ko on kunnolla kaltattu. Kauhiaa se oli, kiljahtelin ko tapettava sika. Ja tiätteks te sen vauvojen refleksin ko ne levittää käret säikähtäesäns? Ei se mihinkä ihmiseltä häviä, mää huiroin siinä pöyrällä ko mikäki. Tairan mennä ens viikolla uurestans.

Täsä vaiheesa oli viälä niiin mukavaa...