Kotiutumista.

Oma koti kullan kallis.

Käytiin eilen kylillä pyärimäsä. Apteekisa oli entinen naapuri, jota en oo nähny neljään vuateen. Miätein siinä sit että on mukavaa ko ruppee olemaan tuttuja tääläki päin. Loimaalla jos liikuskeli ihmistenilmoilla ni törmäs vähän väliä tuttuihin. Sit käytiin torigrillillä (tai mikä asuntovaunu liänee) syämäsä nakkeja. Oon siälä kerran ennenki asioinu, tais olla helmikuusa. Ko tuli sen puheliaan grillintätin kans puhheeks että ostin siltä joskus lihapiirakan, ni se sano muistavans sen. Sit se kysy, että sanoinko sillon asuvani *********ntiällä päin. No asutaan me. Uskomaton muisti! Siinäki tuli korikas olo, mut muistetaan!

Mut kuinkahan kauan mennee, ettei ihmiset aattele meittiä muualta muuttaneina? Täälä ollaan asuttu vasta kolme vuatta. Murteeni takia mää oon varmaan lopun ikkääni semmonen, jolle sanotaan että "Sää et taira olla täältäpäin?". Vaikka ei se kyl mua haittaa, vaikka piretäänki "muukalaisena".