Suuhunpantavaa.

Mun viimeaikanen herkku on ollu Ahlmanin tilapuarin piimä. Pirun kallista, mut nyt mää rupesin tekemään sitä itte (sori vaan Ahlman, vaikka täytyy sitä sentään välillä ostaa uuttaki). Mää pistän sitä piimää lorauksen litraan maitoo ja annan sen seistä huaneenlämmösä reilun vuarokauren. Ah, mikä kirpee raikkaus. Sitä on sit mukava hörppiä illalla Trekkiä kattoesa ko mukulat on nukkumasa.

Eilen käytiin Ravintelli Berthasa syämäsä. ÄSsä sai kallaa ja me muut hevosta. Oli kyl mahtavat sapuskat, kiitos vaan Paapoolle ja Kääkälle. Pois lährettiin sit ko äSsä alko käymään levottomaks (ääni alko nouseen ja jalka kans), sopivasti sit siinä jäkiruuan jälkeen, siihen asti se oliki aika siivosti.

Koo oli niiiin kiltisti koko ajan. Annoin sille palasen leipää, se ja purkillinen päärynää piti sen hyväntuulisena. Pelkäsin etukätteen kauheeta huutokonserttia ko sillä tuli eka hammas.

Kauhee kuva, Koo on oikeesti ihan nätti vauva.

Ei se sit ookka mikkään katastroofi ottaa mukulat mukkaan ravintollaan, hyvin se suju. Epäilen, ettei kenelläkä menny ruakahalu meijän mukuloitten takia. Melko erilainen oli mun käsilaukun sisältö verrattuna aikasempien vuasien ravintolareissuihin.

Sit vaihteeks mun omia kokkauksia. Tuli ihan hyviä kananfileitä. Paistoin pikasesti pannulla juustokuminalla ja sualalla maustettuna, sit pistin foliosa uuniin orekaanon kans. Murreeta. Ja koska mun jasmiiniriisi loppu kesken, jatkoin sitä ohralla. Tuli hyvvää sekotusta. Pelkkä ohra on mun miälestä vähä tunkkasta ja jasmiiniriisi on epäekolookista, sekotettuna tykkää suu ja vähä omatuntoki. Lisäks tomaattista soosia (mausteina valkosipulia, sitä juustokuminaa, inkivääriä, jottain pippureita ja liraus kermaa, ehkä muutaki mut en muista).

Yks mun lempiruuista on borssikeitto. Jos punajuuren raastamisesa ei väsyis käsi, ni se olis oikeeta pikaruakaa. Mää pistän siihen pari kasvisliämikuutioo, noin litran vettä, 3 tai 4 punajuurta, yhren porkkanan ja vähä valkopippuria. Porkkanan viipaleita täytyy keittää ensin hetki yksin ja sit lisätä punajuuriraaste. Paistettuja nakinpaloja tarttee olla kans. Ja sit ko se on kypsää, ni laitan pari ruakalusikallista etikkaa. Sit mää syän sen ranskankerman kans, smetana on liian rasvasta.

Otsikon alle soppii kans se juttu, että mää ostin Koolle pari uutta tuttia. Oon joskus naureskellu, että kaiken maailman pöljiä tutteja ne yrittää ihmisille kaupata. Tutti ko tutti. Littania tutteja hampaita saaville ja pimmeesä näkyviä unitutteja. Nyt mää sitte sorruin ostamaan molempia. Sitä ekkaa hammasta saaresans Koo ei oo niin  innokkaasti syäny tuttia ko ennen, kai siinä littanasa tutisa on joku irea ko se kelpaa hyvinki. Pimmeesä näkyviä tutteja pääryin ostamaan, ko kyllästyin käsikopelolla ettimään tuttia sänkystä öisin. Mää piirsin teille PhotoShopilla kuvan siittä, miltä Koo näyttää nykyään öisin: