Vauvalöpinää. (hohhoijaa)

Tää postaus on lähinnä sukulaisille. Tuskin viaraita pahemmin kiinnostaa meijän kullanmurun kehitys.

Raahasin äsken syättötualin kellarista. En tiiä onks Koolla viälä niin heikko selkä, vai oliks se iltaväsymystä ko ei se kauheen kauaa jaksanu siinä istua. Hetken aikaa oli hirveen hauskaa, mut sit alko vääntelehtiminen ja kitinä. Mut siittä se lähtee, tuntu kuiteski tykkäävän hyvinki. Nyt vois alkaa antaa sormiruakaa ko itteki syärään.
(Lisäys: Oli se vaan iltaväsymystä. ÄSsän aamupuuron ajan Koo istu kans pöyräsä. Eipä oo ennen ollu noin hauskaa puuronsyäntiä, kolme muijaa istu pöyräsä ja nauraahekotti.)

Jossain kauhuleffasa oli se mukula, joka jostain sohvien alta viilteli tyyppien akillesjänteitä. Puukkoo en Koolle anna, mut se löytyy kyl ussein sohvan alta. Se on aika kova peruuttammaan. Lelut jää kauas etteen, ja se saattaa harmittaa. Pari kertaa se on jo "tapaillu" vähä konttausasentooki.

Nyt on yks hoitolaps vähemmän, ko herra Makkinen lähti kotions. Kiitos kisulle Trekkiseurasta ja siittä ettei oksentanu kertaaka.

Ikean pitkulaiset jääpalamuatit on ihan parhaita vauvanruakien pakastukseen. Niistä lähtee jäinen ruaka hyvin irti. Toisaalta niisä lukkee ettei niihin sais laittaa ko vaan vettä, mut ei kai se ruaka niin erilaista oo. Kuvasa on parsakaalia ja kukkakaalia. Koska tää on varmaan ainoo kerta ko hehkutan täälä Ikean tuatteita, ni sanotaan nyt sit samalla, että ne tekkee kyl toimivia ja käteviä juttuja. Eikä oikeestaan hullumman näkösiäkä, mut ei ne silti oo mun makkuuni. Mut siis juu, mää nyt sit päätin jatkaa niitä pilttipöperöitä omilla mössöilläni.

Nii ja meinas unohtua, Koolle tuli jo toinenki hammas.